Agility on kaikille koirille avoin harrastus ja kilpailumuoto, jonka suosio ja sitä kautta harrastaja- ja kilpailijamäärät kasvavat vuosittain vinhaa vauhtia, eikä vain meillä Suomessa vaan kyseessä on maailmanlaajuinen ilmiö. Agilityä voi harrastaa niin puhdasrotuisen, rekisteröimättömän kuin sekarotuisenkin koiran kanssa. Sukutauluja ei tässä lajissa kysellä sillä kyseessä on koiraurheilu, ei kenneltoiminta ja/tai koirien jalostus. Selkein osoitus tästä tulee ehkäpä siinä, että agility koirista harvoin käytetään niiden virallisia, rekisterinimiä, vaan koirat esiintyvät ainoastaan kutsumanimillään.

Agility lajina vaatii koiralta ja ohjaajalta hyvää yhteistyötä. Se on kasvattava, urheilullinen kilpailumuoto, joka lisäksi parantaa koiran yhteiskuntakelpoisuutta.

Agilityradalla on kyse taidosta ja nopeudesta. Tavoitteena on, että koira suorittaa radan virheettömästi ja mahdollisimman nopeasti. Pääasiallinen arvosteluperuste on kuitenkin virheetön suoritus, ja vaikka huippusuoritukset ovatkin usein todella nopeita, on kyse ensisijaisesti "älypelistä". Agilityä voikin verrata moneen palloilulajiin, koira on pallo, jonka kulkua ohjaajan on herkeämättä kyettävä ohjaamaan . Ohjaajan on osattava taktikoida, ohjata pallo maaliin ja reagoida pallon suunnanmuutoksiin mahdollisimman nopeasti.

Kaikkien agility ohjaajien ei kuitenkaan suinkaan tarvitse olla fyysisesti huippukunnossa olevia tosi urheilijoita, sillä agilityä voi harrastaa monella eri tasolla ja monenlaisin eri tavoittein ja motiivein. Siksi laji sopii kaiken ikäisille ohjaajille ja lähestulkoon koiralle kuin koiralle.

Agilityä voi harrastaa mm:

• puhtaana harrastuksena,
  hauskanpitona koiran kanssa. Päämääränä parantaa koiran ja ohjaajan välistä suhdetta ja muovata koirasta yhteiskuntakelpoisempi ja sosiaalisempi yksilö.

• "sosiaalisesti kilpaillen"
  jossa kilpailutilanteet ensisijaisesti oman tason mittaamista ja mukavaa yhdessä oloa samanhenkisten ihmisten kanssa. Tavoitteena oppia ymmärtämään koiran luontaisia viettejä ja niiden käyttöä koiran motivointiin ja kouluttamiseen sekä kohottaa ohjaajan kuntoa, koordinaatiokykyä ja reaktionopeutta.

• huippu-urheiluna,
  jossa treenaaminen on määrätietoista, tavoitteellista ja kurinalaista. Huipputasolla ohjaajalta vaaditaan sekä hyvää fyysistä kuntoa että henkistä kanttia.